CTIF - Ajankohtaista

100. nuorisokomission kokous tilaisuus uudistua ja palvella nuoria entistä paremmin

Lokakuun lopun sateentuhruiseen Luxemburgiin oli kokoontunut nuorisokomissio sadanteen istuntoonsa. Merkkipaalun kunniaksi komissio oli kutsunut erillisohjelmaan aikoinaan maataan edustaneita aktiiveja. Suomesta meitä oli kolme kunniavierasta, Peter Dahlström, Tommi Virtanen ja Jari Honkanen. Varsinaisessa työkokouksessa Suomea edustivat Valtteri Tervala ja Torbjörn Lindström.

Isäntäväki otti meidät haltuunsa heti lentokentällä, vastassa oli kokouspaikkakunnan Petangen VPK:n miehistönkuljetusauto, näyttävästi oven eteen pysäköitynä. Vaikka Euroopan kartalle Luxemburgin kohdalle mahtuu pelkkä "L", parhaimmassakin tapauksessa "Lux", oli kokouskaupunki reilun 40 km:n päässä aivan lilliputtivaltakunnan länsirajalla, kivenheiton päässä Ranskan ja Belgian rajalta, siitäpä oli hotellimmekin nimensä lainannut "Threeland".

Hallo, wie geht es Dir? Great to see you after so many years! Ja olihan mukava nähdä tuttuja kasvoja yli vuosikymmenen takaa. Kasvot olivat tulleet tutuiksi vuotuisissa CTIF:n nuorisokomission tapaamisissa eri puolilla Eurooppaa. Toki, joku oli jo joukosta poissa ja joidenkin kohdalla piti oikein pinnistellä muistia, kuka niin ilahtuneena vatkasi kättä.

Varsinainen ohjelmamme alkoi lauantaiaamuna Luxemburgin, eli Luxin kiertokävelyllä. Meidän neljäntoista kunniavieraan oppaana oli polyglotti Ursula(?), joka hallitsi niin Keski-Euroopan historian kuin sen kielet ranskan, saksan, letzeburgin, englannin ja italian. Multikulttuurisessa maassa lapset kuulemma opiskelevat useita kieliä, viisi vierasta kieltä ei ole tavatonta. Muutenkin huomasin, kuinka pölyttynyt kuva minulla oli maasta; ajalta ennen Suomen kaupallisia radiokanavia hittejä kuunneltiin Radio Luxembourgista ja kerättiin ruhtinaallisten kuvilla varustettuja postimerkkejä.

Pikkumaa ei todellakaan ollut pelkkiä schlaagereita tai ruhtinaskunnan pönötystä, vaan maalla on pitkä historia satojen vuosien ajalta, jo muinaiset roomalaiset olivat pystyttäneet leirinsä nykyisen pääkaupungin alueelle. Maanosan keskuksessa oleva seutu on kokenut monet sodat ja niiden tuhot, julmemmin kuin mitä Suomen koulussa opetettiin. Myös tosiasia oppaamme mukaan oli, että yhdistyneen Euroopan ajatuksen isä, Robert Schuman oli luxemburgilainen, vaikka hänet mainitaan ranskalaisena valtiomiehenä.

Mielenkiintoinen kolmituntinen kävelykierros keskustan kapeilla keskiaikasilla kujilla ja kaupunkia kiemuraisena halkovan rotkon reunoilta päättyi tömäkkään lounaaseen luxemburgilaiseen tapaan. Ja illalla vasta olisinkin syötävää pitkän kaavan mukaan! Lounaan nujerruttamina meidät vietiin seuraavaan kohteeseen, Bofferdingin panimoon. Pitkistä perinteistään huolimatta panimo oli ultranykyaikainen:  tuosta maltaat ja muut tykötarpeet sisään ja kilometrin kävelykierroksen jälkeen hanasta tulee seitsemää erilaista olutta ja yhtä kirkasta, pontikansukuista.

Päivä oli niin ohjelmoitu, että emme juurikaan ehtineet jutella muiden vieraiden kanssa muutamia lauseita enempää. Siksipä iltajuhlaa odotettiin, että pääsemme vaihtamaan kuulumisia. Juhlaillallisen avasi Petangen pormestari tervetulotoivotuksellaan ja lyhyellä kuvauksella, mitä vapaapalokuntatoiminta Petangen kaupungille merkitsee. Pääpuhujana oli Nuorisopalokuntakomission nyt jo eläköitynyt, pitkäaikainen puheenjohtaja luxemburgilainen Jos Tholl. Lopuksi mm. Jaettiin komission myöntämät ansiomitalit työstä CTIF:n nuorisotoiminnan hyväksi.

Vaikka istunto oli 100:s, on Kansainvälisen teknisen palontorjuntatyön nuorisotoiminta alkanut jo 1900-luvun aivan alussa. Tavoitteena on ollut tarjota nuorisolle hienoa ja käytännöllinen harrastus, tutustua naapurimaiden nuoriso-osastojen toimintaan ja myös kilpailla palokuntataidoissa. Toiminta on painottunut saksankieliseen Keski-Eurooppaan ja siten myös sikäläinen kulttuuri näkyy toiminnassa. Keskeinen painotus on ollut kilpailutoiminta, joka tuossa muodossa ei Suomessa ole kovinkaan merkityksellinen. Itselleni jäi kyllä omilta toimintavuosiltani mieleen, että pohdittiin kauan ja hartaasti kilpailukäytäntöjä, arviointiperusteita.

CTIF:n nykyisellä toiminnolla on erinomainen paikka pohtia olemassa olemisensa perusteita ja tavoitteita kilpailutoimintaa laajemmin. Kyse on tietysti osin kulttuurieroista. Jotta nuorisotoiminta kehittyy edelleen, on tunnistettava kaikkien jäsenmaiden tarpeet tasavertaisesti. Vain sillä tavalla jäsenmaat kokevat tasaveroisuuden ja vaikuttamismahdollisuutensa.

CTIF:n nuorisotoiminta mahdollistaa hienon kansainvälisen harrastuksen, mahdollisuuden tutustua muiden maiden nuoriin yhteisen harrastuksen parissa. Nuorisotoiminnassa luodut ystävyydet kestävät jopa läpi koko elämän, puhumattakaan palokunnassa opituista taidoista toimia niin, ettei vahinkoja pääse syntymään. Ja kun vahinkoja syntyy, niin osataan toimia oikein.

Toivon, että nuorisokomissio jatkaa työtään yhtä pontevasti ja tavoitteellisesti kuin alkuvuosinaan, se on tarjonnut tuhansille nuorille uusia näkökulmia, mukavia muistoja yhteisistä hetkistä. Toivon myös, että mahdollisimman moni suomalainen nuorisopalokuntalainen pääsee rikastumaan kansainvälisessä toiminnassa.

Jari Honkanen, entinen CTIF:n nuorisokomission edustaja


Ajankohtaista