Komposiitin haasteet ja harjoitusten kehittäminen lentoasemien pelastustoiminnan agendalla

Komposiitin riskit, suuronnettomuusharjoituksesta opitut asiat ja yhteistoimintaharjoitukset puhuttivat hybridinä järjestetyssä Lentoasemien pelastustoiminta -seminaarissa.

Helsinki-Vantaan lentoaseman pelastuspäällikkö Simo Ekman kertoi tilaisuudessa kattavasti komposiitin riskeistä lento-onnettomuustilanteessa. Komposiitti on aine, jonka pitkäaikaisvaikutuksia ei tiedetä. Tulipalossa aine muodostaa runsaasti karsinogeenisiä palokaasuja, sekä yhdisteitä, joita ei edes vielä tiedetä. Komposiitin leviämisestä ei juurikaan olla puhuttu - mekaanisessa rikkoutumisessa komposiittipöly ei leviä juurikaan, mutta tulipalossa sitä leviää ympäristöön. Oikealla tavalla suojautuminen ja suojaaminen vaikuttaa runsaasti altistumiseen, mutta tähän tarvitaan harjoitusta – esimerkiksi varusteiden pelkkä peruspesu ei poista komposiittipölyä. Pelastustoimen haaste ei rajoitu kuitenkaan vain lento-onnettomuuksiin, sillä komposiittimateriaalia löytyy myös busseista ja henkilöautoista.  

Helsinki-Vantaalla järjestetyssä SAR-harjoituksesta saatiin runsaasti oppia tuleviin harjoituksiin ja tilanteisiin. PRIA-menetelmällä esiin nousivat painopistealueet, kuten tiedonvälityksen selkeyttäminen ja helpottaminen joka suuntaan, toimiva viranomaisyhteistyö ja onnettomuuden osallisten nostaminen toiminnan keskiöön. Tulevaisuuden kehitystarpeiksi nousi muun muassa SAR-prosessin kokonaisuus, pelastustoiminnan alkuvaiheen toiminnot, työturvallisuus ja onnettomuuteen osallisten turvallisuus, johtokeskustoiminnot (PEL-JOKE, TUJE), viestintä, sekä harjoitusten viestiliikennemallit. Vaikka harjoitukset ovat tarpeellisia, täytyy samalla tiedostaa, että 10 % onnettomuudessa on sellaista, mitä voidaan harjoitella, 90 % improvisoidaan.

Yhteistoimintaharjoituksen suunnittelusta ja toteutuksesta käytiin kattava paneelikeskustelu, jossa mukana olivat Simo Ekman, Finavian pelastuspäällikkö Paul Nyberg, Joensuun lentoaseman lentoasemanpäällikkö Heikki Tanninen, sekä Pelastusopiston vanhempi opettaja Miika Hänninen. Keskustelussa esiin nousi mm. vaadittujen harjoitusten mielekkyyden ja opettavaisuuden lisääminen ja asenteisiin vaikuttaminen. Motivaatio ruokkii oppimista, oli se ulkoista tai sisäistä – lisäksi oikean elämän tilanteet luovat motivaatiota ylläpitää osaamista ja sitä kautta mm. harjoittelulla. Koulutus ja harjoitus kulkevat käsi kädessä ja ruokkivat toisiaan. On myös tärkeää varmistaa, että kaikki harjoittelevat, eivät vain ne, joita harjoittelu kiinnostaa. Tätä voidaan varmistaa esim. työvuorosuunnittelulla ja harjoitusten tavoitteiden mukaisten toimijoiden mukaanotolla.
Lisäksi pohdittiin, kerran harjoituksia järjestetään vuosittain, toimisiko sama skenaario peräkkäisinä vuosina, esimerkiksi ensin karttaharjoituksena ja sitten täytenä full scale -harjoituksena. Olennaista on kuitenkin huomioida paikalliset tarpeet, ja lisäksi on varmistettava jatkuvuus ja kehittyminen – full scale  -harjoituksessa esiin nousevat tarpeet tulee huomioida seuraavan vuoden harjoituksessa. Harjoitusten painopisteiden siirrolla pystytään vaihtelemaan kuormittavuutta. Harjoituspalautteen systemaattinen kerääminen vertailtavuuden varmistamiseksi on tärkeää. Palautteen perusteella identifioidut kehitystoimenpiteet tulee päivämäärätty ja merkitty vastuuhenkilöille.

Nyt jo kuudennen kerran järjestetyssä seminaarissa kuultiin lisäksi resurssianalyysistä, EASA-säädöstilanteesta, pelastustoiminnan sähköisestä PTJ-käsikirjasta ilmaliikenneonnettomuuksissa sekä tilannekeskuksen tuesta ilmaliikenneonnettomuuksissa. Tilaisuuden materiaalit ovat saatavilla Lentoasemien pelastustoiminta -komission alasivulla. Seuraava seminaari järjestetään kahden vuoden kuluttua.